Viikkojen hiljaisuus...

Voi mua, oli niin tarkoitus vuodenvaihteen huumassa päivitellä tätä kurjaa blogia. Aika mennyt ihan muuhun.

Eipä meillä kyllä ihan hurjia ole tapahtunutkaan. Uniken vei vanhuus ja pian varmaan poistuu kaksi lisää. Näitä vajaa 4-vuotiaita paijailee tietyllä haikeudella, aina vaan... Onneksi kotona on taas pikkuisiakin! Wangon ja Moscan neljästä lapsukaisesta en paljoa ole huudellut (koska halusin jättää kaikki kotiin) mutta pikkulinnut visertelee ja nyt on ainakin vitivalkoisin kaveri lähdössä maailmalle.

Pentukyselyjä on nyt tullut enemmän kuin koskaan aiemmin ja on todella ärsyä vastailla kaikille ei-oolla. Tuntuu ainakin pk-seudun poikastilanne olevan huono, ei siis auta vaikka miten ohjaisin ja neuvoisin muualle. Luottakaamme kevään voimaan! Itsekin elän fantasiamaailmassani ja kuvittelen jostain pulpahtavan naaraita laumaamme. On meinaan hitusen hankalaa kasvatella pelkillä uroksilla. ;)

(Nyt karkauspäivänä syntyneistä poikasista sain vihdoin naaraan, kasvaisipa se suotuisasti!)

Yhdistyspuolella aktivoiduin, jaan vastuuta hallituksessa tulevana vuonna. Näyttelyihin on jo paikat varattu Heikun autosta, oon totisesti kuopannu ajatuksen siitä, että gerbailusta pääsisi jotenkin kertarykäisyllä eroon. Ehei, kyllä kai tämä harrastus on tullut jäädäkseen. :)