Asiatonta

Löysin tunnukset tähän blogiin ja päivitin gerbalistan heti vasemmalta. Meillä ei tapahdu niin yhtään mitään.

Olen yrittänyt vastata jokaiseen poikaskyselyyn (edes viiveellä), mutta joku on silti saattanut jäädä välistä. Olen pahoillani! Koko vuoden pelkkää ei-oota, enkä edelleenkään halua ottaa varauksia syntymättömistä.

Poikasia ei juuri nyt ole edes suunnitteilla! (Tämä siksi, että laumasta poistui tärkeät tekijät ja menee aikaa, jotta plan B virkeytyy. En halua laittaa meitä kasvatustauolle SGY:n virallisten kasvattajien listalle, koska me emme taukoile minun halustani vaan gerbiilien. :))

Karon puolella ei varmastikaan tapahdu mitään, mutta en anna Karolle lupaa luopua puoliskostaan. ;)

Heti kun ihania polareita ja silvereitä meillä syntyy niin asiasta tiedotan tässä blogissa, nyt on tunnukset varmassa tallessa ja muutenkin positiivinen fiilis. Mukavaa syksyä kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille! :)

Tällä viikolla lisäilen kuvia tyhjistä uutta kotia etsivistä terraarioistamme...

Viikkojen hiljaisuus...

Voi mua, oli niin tarkoitus vuodenvaihteen huumassa päivitellä tätä kurjaa blogia. Aika mennyt ihan muuhun.

Eipä meillä kyllä ihan hurjia ole tapahtunutkaan. Uniken vei vanhuus ja pian varmaan poistuu kaksi lisää. Näitä vajaa 4-vuotiaita paijailee tietyllä haikeudella, aina vaan... Onneksi kotona on taas pikkuisiakin! Wangon ja Moscan neljästä lapsukaisesta en paljoa ole huudellut (koska halusin jättää kaikki kotiin) mutta pikkulinnut visertelee ja nyt on ainakin vitivalkoisin kaveri lähdössä maailmalle.

Pentukyselyjä on nyt tullut enemmän kuin koskaan aiemmin ja on todella ärsyä vastailla kaikille ei-oolla. Tuntuu ainakin pk-seudun poikastilanne olevan huono, ei siis auta vaikka miten ohjaisin ja neuvoisin muualle. Luottakaamme kevään voimaan! Itsekin elän fantasiamaailmassani ja kuvittelen jostain pulpahtavan naaraita laumaamme. On meinaan hitusen hankalaa kasvatella pelkillä uroksilla. ;)

(Nyt karkauspäivänä syntyneistä poikasista sain vihdoin naaraan, kasvaisipa se suotuisasti!)

Yhdistyspuolella aktivoiduin, jaan vastuuta hallituksessa tulevana vuonna. Näyttelyihin on jo paikat varattu Heikun autosta, oon totisesti kuopannu ajatuksen siitä, että gerbailusta pääsisi jotenkin kertarykäisyllä eroon. Ehei, kyllä kai tämä harrastus on tullut jäädäkseen. :)

Hehkuttelua ja hyvää oloa

Woohoo, Quack oli sittenkin (omia silmiäni häiritsi gerbiilineidon liiallisuuksiin paisunut laihdutus-into) hienona Klakessa! Kyseessähän oli tuplaluokat ja olinkin ilmoittanut gerban kaikkiin neljään; koppasi yhdestä pöydästä ROP1-sijan MVA-sertillä, toisesta PET2-sijan, kolmannesta TS:n ja KUMA:n ja viimeisestäkin sentään L1:sen. Ei pöllömmin. :D

Toinen mukanaolija Tissi oli vasta hankkimassa kokemusta, sai kuitenkin L1:sen niin kuin toivoin. :)

Gaala oli mainio, Karo kirjoittikin siitä jo oleelliset meidän porukan osalta. Kaiken kaikkiaan harvinaisen magea päivä!

Mies: "Toitko jotain kotiin?"
Minä: "Joo näitä hienoja ruusukkeita ja kato risuja saatiin palkinnoks, purupussikin... "
Mies: "Niin siis uusia gerbiilejä toitko?"
Minä: "En mä tainnu nyt!"

Täytyy päästää se kalareissulle tms. niin ehkä se jaksaa esittää, ettei huomaa tyhjien terraarioiden äkillistä täyttymistä, yhtä poikkeavan väristä super-suloista muita pienempää ötökkää...

Tässä on Nauku! Se on niin ku ehkä söötein pikku-uros, jota oon hetkeen tavannu, aivan uskomattoman kesy hyväfibainen kaveri. Nauku muutti läski-Moscan kanssa yhteen ilman rutinoita.







Walesi sai vihdoin seuraa. Paluumuuttaja MG Wernissa nyt syleilyssään. En itkisi jos päättäisivät nostaa suhteen vielä tasolle, jolla jälkikasvu tulisi ajankohtaiseksi. Sellaiset kauniit, vanhempiaan huomattavasti tummemmat mutta pitkälti juuri heidän tyyppiset ja luonteiset silver nutikka -lapsoset... Mutta pääasia jos yhteiselo sujuu niin kuin nyt tuntuu heti tekevän. :)



Niin kuin alta näkyy, meillä on oikeastaan aika täyttä tällä hetkellä. :o

Näyttelyyn

Miten muualla valmistaudutaan vuoden ekaan näyttelyyn? Pestään ja föönataan gerboja, annetaan kylpyjä hiekassa, leikellään kynsiä ja oiotaan viiksikarvoja?

Meillä jutellaan aamuyön tunteina, tsempataan oikein kannustavin puhein ja syödään rasvaisia auringonkukansiemeniä. Kaikki ne 8 näyttelyyn osallistumatontakin, kuten Wango-rouva alla.



Tosiaan, Klaukkalan näyttelyyn ei lähdetä suurella joukolla johtuen allekirjoittaneen törsäyksistä jouluna. Kerrankin olis ollu vetreitä veteraaneja näytille! Tuohon näyttelyyn mennään nyt ohjelman takia, pari gaalaa jäänyt itseltä välistä ja pitäähän sinne päästä. :)

Hitto, ei niitä vanhuksia enää niin olekaan. Piti oikein tarkistaa lauman iät.

Mjau 0v 4kk 5pv
Tissi 0v 7kk 4pv
Meibi 0v 10kk 1pv
Wango 1v 5kk 15pv
Wales 1v 5kk 15pv
Quack 1v 9kk 25pv
Mosca 1v 10kk 28pv
Ukkeli 3v 5kk 13pv
Uniikki 3v 5kk 13pv (hajurauhaskasvain 6.1.08)

Haluamme pentuja!

Naputin eilen osto-ilmotuksen infoon ja tänään tulikin mukavat 2 tarjousta silver nutmegeista! Uskallan näistä jo kirjoittaa, vaikkei mikään ikinä ole varmaa eikä mitään vielä ole lyöty siis lukkoon. Olen vain niin innoissani tällä hetkellä gerboista yleisesti. :)

Pohjosempana syntymässä tässä vuoden alussa pentuja (polarikin kiinnostais siltä suunnalta) ja stadissa oma kasvatti (X Belenus) voisi tulla sulhastelemaan eläkepäiviensä iloksi. Papparaisen mahdollinen tulo kiinnostaa älyttömästi, oli ihan pakko samantien vertailla suvut ja laskea iät, koska koska koska ne ehtis yhteen (kotona ainoa sn-tyttö Missy Mjau juuri 4kk). Papparainen aka Erkki on täyttänyt jo syyskuussa 3, täysveljensä Tender Taskmaster kuoli täällä mulla n. 3-vuotiaana ja jätti hirmuisen aukon laumaan...

Eli talon ainoat silver nutmegit on tällä hetkellä MG Missy Mjau sekä enonsa Hobitinkolon Walesinvihreä. Molemmat polari-yhdistelmistä ja hyvin hyvin vaaleita, mutta se tärkein; luonteiltaan 10+ (plussa irtoaa tosin Mjaulle vasta kun pääsee sopuisasti budjaamaan muidenkin kuin emonsa kanssa, Wales on vaihdellut laumaa jatkuvasti ilman minkäänlaisia ongelmia) - ja minä nyt en vieläkään ole päässyt kasvatustouhussa alkua pidemmälle... "Jos se on ihana, haluan siitä pennut!" ;)

Noin suunnilleen. Hieman on toki oma gerbasilmä muokkaantunut ja löydän omasta laumasta ne kivat päät ja hyvät hännät, pitkähköt selät ja toisaalta suipponenät, luisevat pyllyt jne jne. Walesissa näen paljon samaa kuin isässään - MG Shame on me! - joka on aina ollut ehdoton lempparini. Shame jätti onneksi ennen kuolemaansa hobittilaan siis pentuja, näiden myötä en jotenkin kykenis edes lopettamaan kasvattelua, vaikka toisinaan mieli tekisi...

Koska mitä himskatin järkeä tässä on? :) Ihan oikeasti. Oon omana itsenäni, ihmisenä varsin kunnianhimoton ja viime vuosina oon lasten myötä kai niin väsähtänyt, että se tietty uteliaisuuskin (mm. genetiikkaa, periytymistä kohtaan yleensä) on kateissa. Aikaa ei ole ollut kunnollisiin suunnitelmiin eikä naaraita ole ehditty saada riittävän nuorina kantavaksi, eläimiä on menehtynyt yllättävissä laumatappeluissa just sillä ikävällä seurauksella, että hups; yhtäkkiä jalostuskelposet eläimet on poissa. Lölleröpalleroita lääpittäviksi iltaisin onneksi riittää, niitä katellessa rupeaa taas innostamaan ajatus tavoitteellisemmasta kasvatuksesta.

Paitsi. Ne tavoitteet. Eikö jokaisella poikastelijalla tulisi olla jonkinlaiset tavoitteet touhussaan? Sellaiset jotenkin - hmmh - järkevät ja Maailmaa Parantavat? Ei hemmetti, eihän tästä touhusta voi löytää järkeä, jätän ajatuksen pois. ;D Toista kautta... Onko gerbiilikasvatuksen lupa olla vain ihmisen itsekäs harrastus ja härski mielenkiinnon kohde (sellaisenkin ihmisen, joka edellisessä kappaleessa on väittänyt, ettei tiettyä uteliaisuutta enää löydy) ja onko se ihan oikeasti OK saattaa maailmaan lisää terraario-eläimiä? Eikö niitä ole jo riittävästi? :)

Riittäisiköhän se itselleen toimintansa perusteluksi, että haluaa suloisia kauniin värisiä hyväluonteisia lemmikkejä koteihin, jotka muuten saattaisivat ostaa vipeltäjät jostain niistä eläinkaupoista, jotka suosivat tukkuja tai pitävät gerbiilipariskuntia takahuoneissa kuukausitolkulla puskemassa poikasia... Ei, kyllä tässä ehkä täytyy tajuta jääneensä koukkuun johonkin hyvin outoon ilmiöön. Johonkin, jonka pohtimiset kiertää ees taas samoilla urilla eikä yhdestäkään tuhlatusta mietintätunnista tule yhtään fiksummaksi.

Yhdistelen tulevaisuudessakin mutulla, enimmäkseen fiiliksellä ja kiitos sen sekä hyvän tuurin nyt on viime vuonna kasvatit pärjänneet näyttelyissäkin. Viralliset kehut kannustavat jatkamaan (on ihan huisan magea fiilis kun tajuaa osaavansa katsoa samoja hyviä asioita eläimestä kuin vuosikausia pidempään harrastanut ja sadoittain enemmän eläimiä käsitellyt tuomari!) ja voittoja on kiva saada, vaikka se ei liittyisi millään tasolla omiin valintoihin kasvatuksessa vaan puhtaaseen sattumaan (montakohan huonon väristä eläintä yhdistinkään viime vuonna luonteiden ja kokojen takia saavuttaen kuitenkin pennuille kehutun värin?)... Paras olo tulee kuitenkin kasvattien uusilta omistajilta kuulumis- ja hehkutusmuodossa. Kiitos sitä samaa. Rapsutelkaa niitä löllyköitänne tänä vuonna entistä enemmän. Lisärapsut on meidän lauman tän vuoden tavote. :)

Harmaan vaaleat MG:t

Joskus niitä pentujakin saattaa syntyä, täällä meidän nettinurkka tän vuoden kuulumisille. :)